Kun lisäksi olimme saaneet koolle lähes parhaan mahdollisen joukkueen (vahvistuksina pilottijoukkueen Reijo Ilkka, Pekka Mustakallio ja Pertti Nummi sekä KPPK:n perustajajäsen, nykyisin Puotinkylän Valttia edustava Kari Kuoppala) ei ollut ihme, että pelin alkuminuutit olivat KPPK:n selvää hallintaa, parhaina saavutuksina Olli Tuomiston lähes varma maalintekopaikka ja Pekka Mustakallion tolppakuti, joka olisi varmasti mennyt maalin perukoille, jos Pekalla vain olisi ollut pitkien housujen asemasta jalassa urheilushortsit.
Kuin iskuna kirkkaalta lakeuden taivaalta pääsi sitten hieman ennen jakson puoliväliä vastustajan uuden pelipaikan löytänyt varmaotteinen toppari Jari "Teemu" Tervasmäki yllättämään n. 30 metristä erinomaisesti pelanneen veskarimme Ari Peltolan ja vaihtopenkin suut hakeutuivat kohti "mummon sekamehupulloja". Peli jatkui tästä huolimatta tasaväkisenä ja toivo eli edelleen Kirkonpellon pojissa. Aikapojat pelasi tuttuun tapaansa pikkunäppärää syöttöpeliä rakentaen peliä näyttävästi, mutta viimeksi Helsingissä peliä hallinnut "Olke" Linjamäki oli tällä kerralla asetettu erikoisvartiointiin eivätkä lapualaiset saaneet täysin keskikenttää hallintaansa.
Toinen jakso alkoi ensimmäisen tapaan tasaisena ja myös Aikapoikien maalivahti Jorma Ulvila joutui muutaman kerran venymään todella parhaimpaansa. Olli Tuomistolla ja etenkin seuramme puheenjohtajalla Jukka Koivistolla oli molemmilla mainio maalintekopaikka, mutta onni ei ollut tällä kertaa puolellamme. Ja mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän alkoi pohjalaisten miesylivoima painaa peliä KPPK:n kenttäpuoliskolle eikä Markku "Lintu" Luomalan tarkka maalilaukaus n. 25 minuutin kohdalla ollut enää yllätys kenellekään. Yritimme kyllä vielä kovalla loppukirillä (mm. useita kulmureita) saada edes yhtä maalia aikaan mutta kun ei niin ei..!!! Ehkäpä meidän pitäisi Aikapoikien tapaan jopa hieman harjoitellakin niin peli sujuisi paremmin? Pyttykerho palkitsi joukkueiden parhaina lapualaisista maalintekijä Markku Luomalan ja meikäläisistä keskikentällä raataneen Jukka Laatusen.
Alla F.T.Aikapoikien voittoisa (ja uupunut?) joukkue loppuvihellyksen jälkeen (napsauttamalla saat taas suuremman kuvan):
Ottelu kuului osana Lapuan Päivän juhlallisuuksiin joita varten kaupunkiin oli pohjalaiseen vaatimattomaan tyyliin hommattu kaksikerroksinen aito Lontoon bussi ja kuten etukäteen oli ehkä arvattavissa (vrt. ratikka-ajelu Helsingissä vuonna 1994) meidät ohjattiin pelin jälkeen "double-deckeriin". Suuntana ei kuitenkaan ollut bussin kyljessä lukenut Aldgate vaan Simpsiön rinnehiihtokeskus, jossa saunoimme, nautimme pientä huikopalaa ja hieman virvokkeitakin. Samalla ennen Lapualla käymättömille selvisi, mitä mainoslause "Lapua - tulvillansa nähtävää" tarkoittaa: saunan ja pesuhuoneen lattia kun lainehti pari-kolme senttiä vettä. (Tämä ei suinkaan ollut isäntiemme syytä!).
Kuten kuvasta näkyy, oli tappion karvas kalkki Simpsiöllä unohdettu ja huuhdeltu alas virvokkeiden
avulla. Toisena vasemmalla vastustajien maalinteon aloittanut Jari Tervasmäki, muut ovatkin Kirkonpellon
poikia.(Intimiteettisuojan takia tätä kuvaa ei näytetä suuremmassa koossa.)
Kaksikerroksinen nouti porukan sitten paikkakunnan parhaaseen seurusteluravintolaan Marian Talliin, jossa nautimme maukkaan aterian ja suunnittelimme myös hieman tulevaa Ranskan MM-kisamatkaa. Ja ruokailun päätyttyä oli halukkaille tarjolla vielä kyyti samalla kulkuneuvolla Seinäjoen tangomarkkinoille, jonne iso osa porukasta lähtikin muiden jatkaessa tutustumista kaupungin vilkkaaseen yöelämään. Innokkaimpien tangoajien kerrotaan palanneen takaisin Lapualle aamukymmeneltä...
Otsikossa mainittu tappioputki - olemme hävinneet kolme viimeistä peliä - herättää kyllä hieman huolta, sillä se pitäisi saada jotenkin katkaistua. Palkintopytyn kaiverruskulujen säästyminenkään ei enää ole riittävä peruste tappioille. Tämänkertaisesta ottelusta meillä kyllä olisi hieman mahdollisuus jopa protestoida, sillä Aikapoikien riveissä pelasi takavuosina KPPK:ta edustanut Seppo Prusti, josta emme ole kyllä saaneet penniäkään siirtorahaa. Mutta asetamme toki urheilullisuuden etusijalle ja näin ollen jää ainoaksi vaihtoehdoksi perinteinen lapualainen tapa eli "käärmeskeiton" nauttiminen. Kunhan vain saamme jostakin oikean reseptin ja jokainen lusikoi naamaansa läpi vuoden ainakin kerran viikossa tätä herkullista soppaa, niin uskoisin kiertopokaalin jäävän vuonna 1998 Helsingissä taas KPPK:n kaappiin.
Kuinka kävi vuonna 1996 vastaavassa ottelussa ?
Totea otteluiden tasaväkisyys kaikkien KPPK - Aikapojat-otteluiden tilastotaulukosta