Piirin ja liikuntaviraston sekoilujen takia pelialustaksi oli tällä kerralla jouduttu ottamaan KPPK:n pelaajille entuudestaan tuntematon hiekkatekonurmi jonka toisaalta toivottiin panevan maalaispoikien päät ja jalat sekaisin. Jouduimme kuitenkin antamaan lapualaisille tasoitusta, sillä kolme parasta maalintekijäämme (Laatunen, Päivärinta ja Salo) olivat poissa rivistä. Tämä näkyikin oikeastaan koko ottelun ajan. Aikapojat pelasivat tuttuun tyyliinsä näppärää, mutta enimmäkseen tehotonta lyhytsyöttöpeliä ja hallitsivat otteita. KPPK:llakin oli muutama tilanne, mutta juuri viimeistelytaidon puute esti tuloksen syntymisen. Ensimmäinen jakso päättyikin maalittomana. Toinen jakso alkoi samaan tyyliin, mutta vähitellen ote alkoi siirtyä entistä enemmän vierailijoiden haltuun. Silti Esko Alatalon yli kolmestakymmenestä metristä laukoma komea avausmaali tuli hieman yllättäen ja oikeastaan lamaannutti KPPK:n loputkin yritykset. Osasyynä oli tietysti Helsingin piirisarjan pelejä (2 x 30 min) pidempi normaali peliaika, joka yhdistettynä huippuhelteeseen vei mehut pelaajistamme.
Vieraiden parhaana palkitun ex-mestaruussarjapelaajan Olavi Linjamäen ampuma tarkka maaveto löi sitten lopullisen niitin ottelulle joka päättyi siis entisiä mestaruussarjapelaajia (Linjamäet, Raimo Vierikko, Reijo Kaappola) vilisevien lapualaisvieraiden ansaittuun 0 - 2 voittoon. KPPK oli helteestä johtuen hieman vaisu, parhaiten onnistuivat seuran perustajajäsenet Jukka Koivisto (palkittiin), Kari Vehmanen ja hieman nuorempi Matti Huttunen.
Juhlapäivää jatkettiin saunalla läheisessä Sport Cafessa, terassikierroksella ja juhlaillallisella KPPK:n kantapaikassa Ravintola Suola ja Pippurissa. Samalla asetettiin vuodelle 1997 vaativa tavoite: kiertopokaali on saatava jälleen takaisin Helsinkiin !
Kuinka kävi vuonna 1995 vastaavassa koitoksessa ?