London calling 12.-15.10.1995

Matkalle lähdettiin torstai-aamuna klo 6.30 ja paluu tapahtui sunnuntai-iltana klo 23.30. Seurueemme käsitti kaikkiaan 7 (+1) henkeä, joista kolme (+1, tämä tarkoittaa paikalla piipahtanutta Finnairin lentäjää) oli KPPK:n jäseniä. Mukana olivat myös SPL:n Vaasan piirin ikämiessarjassa toiseksi sijoittuneen lapualaisen F.T. Aikapoikien sekä Piikkiön Palloseuran edustaja ja pari huoltomiestä.
Neljän vuorokauden aikana ehdimme tietysti nähdä miljoonakaupungissa kaikenlaista mukavaa. Esimerkiksi:

• Kävimme tutustumassa Hendonissa sijaitsevaan RAF:n museoon, missä on huomattava määrä kaikenlaisia oikeita lentokoneita, enimmäkseen kyllä tuolta militaaripuolelta (esim. Spitfire, Hawker Hurricane, Lancaster jne.)

• Kolme innokkainta vieraili legendaarisella Abbey Roadilla, missä sijaitsee Beatlesien aikoinaan käyttämä vieläkin toiminnassa oleva levytysstudio. Paikan ulkopuoli oli täynnä fanien graffiteja ja mm. Johnille oli jätetty melko tuore kukkapuska.

• Pubeissa ja italialaissa ravintoloissakin tuli käytyä, tosin niiden aitoudesta emme kyllä mene takuuseen, sillä esim. Carnaby Streetillä sijaitseva legendaarinen Shakespeare's Head-pubi oli jugojen omistuksessa ja italialaisista ravintoloista toisessa oli puolalaiset, toisessa kolumbialaiset tarjoilijat...Pintti bitteriä maksoi muuten keskimäärin 2 puntaa. Ja muistutus: tarjoilu pubeissa loppuu klo 23 !

• Vanha totuus, että helvetti on paikka, missä on englantilainen kokki näyttää edelleen pitävän paikkansa. Varokaa erityisesti "Steakhouse"-nimikkeellä varustettuja ruokapaikkoja missä eteenne tuodaan yleensä täysin mauttomia lihan- tai muita paloja. Jos mukanamme olisi ollut erotuomarin varusteet, olisimme monessa paikassa rynnänneet suoraan keittiöön ja näyttäneet kokille välittömästi punaista korttia. Sen sijaan aidot englantilaiset makkarat (esim. Gatwickin lentokentän Sizzzzzzling Sausages, vaikkapa Lincolnshire) saivat seurueemme varauksettoman hyväksynnän.

Otteluraportti QPR - Newcastle

Lauantaina koko jengi suuntasi sitten nokkansa kohti Loftus Road'ia (niin kuin luulimme), tavoitteena oli valioliigan huippuottelu QPR - Newcastle.
(Vihje QPR:n kentälle meneville: älkää jääkö pois metrosta vielä Shepherd's Bushin asemalla - niin kuin me teimme - vaan jatkakaa White Cityyn. Ja katsokaa tarkkaan lipuistanne millä kadulla katsomonne sijaitsee...)

Saavuimme siis hieman myöhästyneinä keskellä tiivistä asutusta sijaitsevalle South Africa Road'in stadionille. Paikkamme olivat erinomaiset, noin kuudennella rivillä huippukuntoisen vihreän veran vierellä. Ja toisen päätykatsomon täyttävä Geordie-lauma (Newcastlen kannattajat) pauhasi käsittämätöntä mongerrusta, käsien taputusta ja korviahuumaavaa meteliä. Ilmassa oli suuren kamppailu-urheilujuhlan tuntua...

Itse pelikin oli yllättävän mielenkiintoista ja vauhdikasta jalkapalloa. Newcastle oli kyllä koko ajan selvästi hallitsevana osapuolena, mutta lopullinen ratkaisu eli 2 - 3 voittomaali tuli kotijoukkueen puolustuksen täydellisen hölmöilyn seurauksena, josta suurimman syyn saa ottaa niskoilleen QPR:n germaaniveskari Juergen Sommer.

Vieraiden parhaimpana voidaan pitää ranskalaista David Ginolaa, joka narutteli vasempana laitana todella taitavasti. Les Ferdinand teki kyllä vakuuttavasti Newcastlen toisen maalin entistä seuraansa vastaan, mutta oli koko ajan hieman pimennossa. Ja Peter Beardsleyä alkaa jo välillä ikä painaa...

QPR oli melko tasapaksu porukka, kärkimies Trevor Sinclair yritti kyllä todella kovasti. Ja juuri kun olimme vieruskaverini kanssa solvaamassa toista kärkeä Daniele Dichiota (livahti usein helposti paitsioon), tämä Hammersmithin kasvatti (johan sen nimikin sanoo !) iski luupäällään QPR:n toisenkin maalin, eli pojassa voi sittenkin olla ainesta kunhan vain joku opettaa hänelle mitä paitsio tarkoittaa... 

Lontoon Palloseuran harjoitukset

Kävi niinkuin vähän pelkäsimmekin: turnauskestävyys oli pettänyt ja sunnuntai-aamuna ei väsyneestä retkueestamme löytynyt kuin kaksi urhoollista (allekirjoittanut ja lapualaisen F.T. Aikapoikien sihteeri Markus Turja), joiden tavoitteena oli Lontoon suomalainen merimieskirkko, mistä Lontoon Palloseuran kaverit lähtevät joka sunnuntai n. klo 12 harjoituksiinsa läheiseen Southwark Park'iin. Voit lukea aikoinaan Futari-lehdessä julkaistun jutun Lontoon Palloseurasta eli LoPS:ista.

Paikalle kertyi vähitellen oikein kiitettävästi porukkaa, ja parhaimmillaan meitä oli koko kentällä kaksi täyttä joukkueellista. Kentän pinta oli kyllä kaukana QPR:n kotikentän samettiruohosta, mutta pääasia olikin päästä kerran elämässä pelaamaan jalkapalloa lajin kotimaan kamaralle. Harjoitusten tempo oli aivan kiitettävä, mutta totuuden nimessä on todettava, että Lontoon Palloseura olisi Kirkonpellon Pallokerholle ns. helppo nakki.

Luovutimme LoPSin Hannu Lundbergille mm. KPPK:n historiikin ja hän toivotti meidät toistekin tervetulleiksi. Eli jos sinulla on menoa Lontooseen, niin potkukengät vain kassiin ja osoitteeksi 33 Albion Road (Finnish Seamen's Mission) ym. ajankohtana.

Tästä näet kuvakertomuksen Lontoon matkasta ml. kuvia LoPS:in treeneistä!

Summary

Yhteenvetona voidaan todeta, että koska sääkin oli suotuisa (yli 20 astetta ja aurinko paistoi), futismatkamme oli kaikin puolin onnistunut ja moni ensikertalainen vannoi lähtevänsä myöhemminkin Londoniumin pyörteisiin.