Piirihän oli keksinyt tälle kaudelle uuden hienon sarjajärjestelmän jonka ansiosta joukkue voi jo kevään jälkeen nousta divisioonaa ylemmäksi ja taas syksyllä vaikka vielä yhden pykälän ylöspäin tai sitten takaisin alemmalle tasolle. Tämä "nerokas" systeemi aiheuttikin piiritoimistossa lähes täydellisen katastrofin, kun otteluohjelmat valmistuivat yleensä pari päivää ennen sarjan alkua, erotuomareita puuttui pelipaikoilta jne. Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa samalla tavalla eli joukkueiden yhdyshenkilöiden hermot ovat taas mukavasti koetuksella ja puhelimet sekä faksit soivat kuumina. Toisaalta toimiston palvelualttius on ihan kiitettävää ja ehkäpä uusi piirijohtaja saa seuroihin päin suuntautuvaan toimintaan hieman enemmän ryhtiä.
Kulunut vuosi oli samalla KPPK:n toiminnan 20-vuotisjuhlavuosi, jonka huipentumana järjestettiin toukokuun puolivälissä seuran juhlaristeily, joka sai kyllä osakseen odotettua vaatimattomamman osanottajamäärän. Mainio ohjelma, verovapaat ostokset sekä Kirka korvasivat kuitenkin vaimean osanoton. Toinen juhlavuoden merkkitapahtuma oli perinteinen ottelu lapualaisia F.T. Aikapoikia vastaan, missä jouduimme yllättäen kokemaan kirvelevän 0 - 2 tappion, tosin meiltä puuttuivat kaikki kauden parhaat maalitykit, mikä selittääkin tuloksen. Myöskään piirin sähläyksen takia otteluareenaksi hankittu Pallokentän hiekkatekonurmi ei suosinut voimakasta pelityyliä harrastavaa joukkuettamme ja pikkunäppärää pallonsiirtoa tapansa mukaan esittävät Aikapojat saivat etulyöntiaseman jonka he myös käyttivät hyväkseen. Mutta säästyihän meiltä taas kiertopokaalin kaiverruskulut!
Kahden joukkueen järjestelmän tarkoituksena oli mm. harjoitusten avulla piristää molempien seurojen toimintaa, mutta valitettavasti ykkös- (ja kuulemma myös kakkosjoukkueella) oli kauden lopulla jälleen pulaa pelaajista. Ykkösen pelastajina voidaan oikeastaan pitää uusia "seinäjokelais- ja stadilaisvahvistuksiamme" joita ilman olisimme tuskin säästyneet luovutuksilta. Ilmeisesti lapualaisnuorukaisiin on turha enää vedota uusien pelaajien hankkimiseksi ja Bosman-tapausta hyväksi käyttäen meidän kannattaisikin ehkä suunnata katseemme Euroopan kentille, mihin matkatoimikunta voisi järjestää seuran johtokunnalle virkistys- ja kykyjenetsintämatkoja.
Sihteerin työkiireiden takia ykkösen tilastointi meni hieman sekaisin ja kun pelaajatkaan eivät enää muista kevään otteluista mitään niin parhaan maalintekijän perinteisesti jakamatta jätettävä kaljakori jää tällä kertaa saamatta sekä Timo Salolta että Pauli Päivärinnalta.
Kulunut kausi oli jo etukäteen päätetty pitää kahden joukkueen "kokeiluvuotena" ja vuosikokouksen asiana onkin nyt päättää jatketaanko samalla tavalla vai esim. yhdistetäänkö voimat vain yhteen joukkueeseen. Joka tapauksessa tällä kaudella hälyttävästi esille tulleeseen jäsenmaksujen maksamatta jättämiseen tullaan sihteerin toimesta puuttumaan kovalla otteella vuonna 1997.
Ajattelin myös aloittaa uuden perinteen näissä toimintakertomuksissa ja luetella seuramme toimintaa rahallisesti tukeneet kannattajajäsenet, joille suuret kiitokset:
Aaro Erkinheimo, Markku Rintamäki, Juha Saari, Heikki Salo, Juha Suutala (täysi jäsenmaksu!) ja Pekka Tuomaala.
Muistiin merkinnyt seuran sihteeri Ari Latomäki