Perinteinen jo 14. kerran lauantaina 10.7.1999 Lapuan hyväkuntoisella keskuskentällä järjestetty
jalkapallon ystävyysottelu KPPK vastaan lapualainen F.T. Aikapojat osoittautui kautta aikojen ainakin loppunumeroiden
valossa KPPK:n heikoimmaksi esitykseksi pitkän otteluhistorian aikana. Murhellinen 5 - 1 lopputulos
(puoliaika 2 - 0) ei juuri jätä selittelyille sijaa, eikä tätä tarinaakaan oikein
kehtaisi kirjoittaa, sillä tämä oli samalla jo viides peräkkäinen KPPK:n tappio
(kts. historialinkki sivun alalaidassa). Jotakin jälkipolville on kuitenkin dokumentoitava, joten pyritään
nyt löytämään edes jotakin positiivista tähän selostukseen.
Jo ottelun alkuasetelma oli jotenkin tuttu muutamilta viime vuosilta: Aikapojilla oli 22 hengen "ampiaislauma", KPPK oli saanut haalittua 5 ulkopuolisen vahvistuksen avulla 16 pelikelpoista peluria. Katso myös alla olevia ennen peliä otettuja joukkuekuvia ja vertaa, kumpi porukka näyttää voitonnälkäisemmältä? Lisäksi päivälämpötila hipui kesän lämpöennätystä eivätkä isännät olleet (tahallaan?) ilmoittaneet KPPK:n managerille Matti Saarelle, että ottelussa pelataan täysi 2 x 45 minuutin peliaika. Näin ollen KPPK:n 2 x 30 minuutin ottelua varten laadittu taktiikka meni täysin sekaisin kun ottelua yllättäen pelattiinkin molemmilla jaksoilla 15 minuuttia "yliaikaa". Ei ollutkaan ihme, että manageri Saari joutui välillä puuttumaan kenttätapahtumiin tavalla, mistä Coventryn tulisieluinen ammattiveli Gordon Strachankin olisi ollut kateellinen.
KPPK:n apuvoimat (Salo, Salesvuo, Peltolat, Tuomaala ja Jääskeläinen) osoittautuivat oiviksi vahvistuksiksi, eikä peli alussa ollut mitenkään yksipuolista potkimista. KPPK:n omissa pelaajissakin on viime vuosina tapahtunut selvää kehitystä, mikä ilmenee siinä, että kun pelaaja saa pallon, hän aikaisemman roiskaisutaktiikan sijaan alkaa etsiä joukkuetoveriaan antaakseen tälle syötön. Saattaa toki olla, että tämä johtuu vain iän mukana tulleesta liikkeiden hidastumisesta...
Joka tapauksessa alussa peli aaltoili puolelta toiselle kuin vilja Alajoella ja KPPK:lla oli muutama todella vaarallinen tilannekin, mm. Seppo Peltolan pääpusku ja Jukka Laatusen väärälle jalalle tullut vetopaikka. Kuin varkain pääsi kuitenkin Juhani "Junnu" Rantasalo iskemään KPPK:n puolustuksen hieman harhaillessa helpon avausmaalin. KPPK ei tästä kuitenkaan lannistunut, mutta vähäisempi pelaajamäärä alkoi selvästi näkyä ja jakson loppupuolella iski "Rekkuli" Linjamäki Aikapojille jo vastustamattomasti 2 - 0 taukojohdon. Tauko olikin paikallaan, onneksi sentään kentän laidalla oli vesisankoja, missä saattoi välillä käydä uittamassa itseään.
Puoliajalla ei KPPK:n leirissä suinkaan vallinnut mikään tappiotunnelma, olivathan Aikapojat saaneet maalinsa myötätuulen turvin eikä kukaan KPPK:lainen ollut yliajasta huolimatta vielä lähelläkään simahtamista. Toisen jakson alussa saatiinkin sitten näyttö Kirkonpellon vaarallisuudesta, kun joukkueen parhaana palkittu rakettimainen "Juki" Koivisto huijasi täysin Aikapoikien puolustuksen ja tasoitti tilanteen 2-1:een. Valitettavasti tämän tarinan kirjoittaja oli huoltajan ominaisuudessa juuri täyttämässä vesipulloja eikä nähnyt maalin syntymistä, mutta alla olevassa kuvakavalkadissa se on dokumentoitu Sakari Pietilä-tyyliin mahdollisimman tarkasti.
Tämän jälkeen olisi luullut, että KPPK olisi saanut lisää "verta pakkiin", mutta kävikin päinvastoin eli ilmeisesti kovakuntoisemmat Aikapojat ottivat pelin haltuunsa ja vain toisen palkitun maalivahti "Puti" Peltolan pelastuksien ansiosta tappionumerot pysyivät siedettävinä, jos tällaista adjektiivia nyt voidaan murskatappiosta käyttää. Lopullisen niitin ottelulle iski (pelikengät jalassa) vanha veteraani Esko-Antti Hjelt, jonka kaksi peräkkäistä maalia menivät täysin yli KPPK:n puolustuksen ymmärryksen. Murheelliset loppuluvut latasi taululle (jossa ei muuten ollut edes tilannetta näkyvissä) Mikko Jutila ja lopun aikaa Aikapojat suorastaan leikitteli Kirkonpellon poikien kanssa. Hieman kotiinpäin vetäneen - niinkuin Lapualla asiaan kuuluu, mm. selvä rankkari jäi "havaitsematta" - tuomari Kari Haaviston pilli päästi KPPK:n lopulta kärsimyksestä.
Pelin jälkeen oli ohjelmassa sauna Nammo Lapua Oy:n (entinen Paukku) upeissa saunatiloissa, johon kuljetus oli järjestetty oikein paloautolla (kts. alla) ja todella herkullinen illallinen nautittiin Ravintola Pizzakulman kabinetissa. Loppuillasta osa väestä lähti tankoamaan Seinäjoelle, osa kuuntelemaan jatsia Marian Talliin (terassilla ilmaiseksi, minkä jälkeen kulttuurisihteeri lopetti lipunmyynnin), josta innokkaimmat menivät vielä paikkakunnan hienoimpaan yökerhoon jatkoille. Suuret kiitokset taas isännille vieraanvaraisuudesta ja tarjoiluista!
Ei oikein viitsisi toistaa itseään, mutta sanotaan se nyt taas kerran: Saunatiloissa kateissa ollut (on kuulemma sentään löytynyt jostakin) kiertopokaali on tavalla tai toisella saatava takaisin pääkaupunkiseudulle. KPPK:lla on taas vuosi aikaa miettiä keinoa tämän tempun toteuttamiseen. Vaatimaton ehdotus on, että vuosikokouksessamme on valittava Pokaali Takaisin-toimikunta, joka järjestää asian!
Lopuksi hieman tavallista enemmän kuvia lähinnä ottelun oheistapahtumista. Aluksi joukkuekuvat:
F.T. Aikapoikien voittoisa joukkue (lempinimet suluissa):
Takarivistä: Mauri Mäenpää, Markus Turja (Malle), Markku Luomala (Lintu), Jyrki Ahonen, Seppo Prusti, Hannu Salomäki, Esko Koski (Pulu), Tapio Nurmi (Wili), Mikko Jutila, Heikki Hyyppä (Hepe), Raimo Vierikko (Rate), Esa Koski, Erkki Setälä, Reijo Kaappola (Rexi), Reijo Linjamäki (Rekkuli).
Polviasennossa: Esko-Antti Hjelt (E-A), Markku Mäkynen (Mäksä), Jouko Hakola (Jokke), Juhani Rantasalo (Junne), Jorma Ulvila (Jomma), Lasse Hautala, Ari-Markku Rautakorpi (Akke).
Kirkonpellon Pallokerhon apuvoimilla (A-merkintä) vahvistettu ansiokkaasti taistellut porukka:
Takarivi: Seppo Peltola (Sepe), Olli Ruotsalainen, Jukka Salo (A), Pekka Mustakallio, Veli-Pekka Peltola (V-P, A), Heikki Saari (Henry), Jukka Laatunen, Jukka Riihimäki, Heikki Tuomaala (Helleri, A, Piikkiön Palloseura), Jukka Strömmer, huoltaja Siancarlo Vialla (huomaa kylmäspraypurkki valmiusasennossa).
Eturivi: Juha Jääskeläinen (Junkku, A), Jukka Koivisto (Juki), Ari Peltola (Puti, A, Irlanti), Ilkka Ylihärsilä (Ilu), Kari Marttila (Vanha Puuma).
Sitten vielä sekalainen kuvakooste illan riennoista:
 KPPK keskittyy huolellisesti ennen ottelua (huomaa jo tässä vaiheessa lähes täysi katsomo). |
 KPPK:n vierasapu Jukka Salesvuo ja manageri Matti "Strachan" Saari odottamassa sammutusta. Vesisuihku ei suinkaan purskahda Salesvuon korvasta vaan hyvässä kunnossa olleen kentän kastelulaitteesta. |
 Runsaan puolen tunnin odotuksen jälkeen sammutuskalusto saapuikin ja oli aika lähteä janon sammutukseen. |
 KPPK:n ainoan maalin "Pietiläntarkka" kuvaus eli kuinka Hyyppää vietiin Kepan kioskille. |
 Tarkoituksella hämäräksi jätetty kuva Nammo Oy:n mainioista saunatiloista. Etualalla paremman puolensa peittävä ikinuori Tapio "Wili" alias "Komisario Morse" Nurmi. |
 KPPK:n ykköspalkittu "Juki" Koivisto ja palkintona tietysti aidot 50-luvun potkupallokengät (tarkempi kuva yllä). |
 KPPK:n kakkospalkittu "Puti" Peltola. Palkintoa ei näy kuvassa ja se on kirjoittajaltakin unohtunut... |
 KPPK:n puheenjohtaja "Henry" Saari johtaa puhetta ja "Reksi" Kaappola kuuntelee tarkkaavaisesti. |
 Aikapoikien miehen iän (50-v.) saavuttaneet Salomäki ja Nurmi palkittuina seuran viirillä. |
 Ottelun lähes kaikki maalintekijät pelin jälkeisellä illallisella Ravintola Pizzakulmassa: Mikko Jutila, Jukka Koivisto (KPPK:n ainoa), E-A Hjelt (kaksi kaappia) ja Reijo Linjamäki. |